tiistai 28. elokuuta 2012

34. Kuvia ja ajatuksia Hälsinglandista, osa IV



Ystegårn i Hillsta






Forsan alueelle tyypillistä ovikoristelua. Tekijä oli maalari
Jöns Månsson i Böle, joka tunnettiin myös nimellä "Rosenmålaren"

Ystegårn oli erikoisin kohde matkallamme Hälsinglandissa. Se on mahtava, suljettu pihapiiri, jota rakennukset suojaavat kaikilta neljältä sivulta. Aika on pysähtynyt, ja seurue hiljenee toviksi vain ihmettelemään paikan tunnelmaa. Ovissa on upeita kaiverruksia, joissa tarueläimet ja koukeroiset skandinaaviset ornamentit yhdistyvät katoksen värikkäisiin koristemaalauksiin. Ensivaikutelma sisätiloista on kuin talon väki olisi kerran lähtenyt ja aikonut tulla pian takaisin, mutta jäänytkin palaamatta.  Seinillä on upeita maalauksia, huonekalut ovat museotavaraa.  Huoneista on kulku suoraan sisätilojen kautta viereiseen rakennukseen, ja taas seuraavaan - navetta, talli, ajokaluliiteri ja muut tilat ovat kaikki saman katon alla olevaa kokonaisuutta. Mutta talo ei ole avoin yleisölle ja näemme, että katto vuotaa ja tarvetta kunnostukseen olisi. Paikka on vaikuttavin näkemistämme - miksi sitä ei pääse katsomaan? Miksi sitä ei ole kunnostettu? Miksi se ei maailmanperintölistalle päässeiden talojen joukossa, jonne se selvästi kuuluisi?  




Oppaamme Åsemi Byström kertoo lisää. Ystegårn oli 1700-luvun puolivälissä yksi seudun suurimmista taloista. Tuolloin neljältä sivulta suljetut pihat olivat yleisiä, nyt niitä on jäljellä enää muutama koko maakunnassa. Talon kukoistusaika oli 1800-luvun alussa, jolloin kolmenkymmenen vuoden aikana rakentuivat kaikki nykyisin nähtävissä olevat rakennukset. Matalat parituvat saivat toisen kerroksen, taloa pidennettiin ja piharakennuksiin tehtiin uusia osia. Taloa ei oltu ositettu perinnönjaoissa, ja siksi lähes kaikki siihen kuuluneet esineetkin olivat yhä jäljellä. Jo 1920-luvulla Nordiska Museet iski siihen silmänsä. Silloin harkittiin sen siirtämistä Tukholman ulkomuseoon Skansenille. Esineistö luetteloitiin ja todettiin arvokkaaksi. 

Talo pysyi paikoillaan, mutta viimeisen asukkaan jälkeen vuonna 1961 siellä järjestettiin huutokauppa jossa kaikki irtain oli myytävänä. Liikemies Jonnie Dahlström osti talon tavaroineen. Hän oli antiikista ja kulttuurihistoriasta kiinnostunut mies, joka 1960- ja -70-luvuilla kunnosti talon sen ajan ihanteiden mukaisesti vastaamaan mielikuvaa siitä, millainen talo oli ollut kukoistuksensa aikana 150 vuotta aikaisemmin. Ulkoseinistä poistettiin punamultaus, tiilikatot muutettiin puisiksi ja sisätiloja palautettiin vanhaan asuunsa.  Keräilijänä Dahlström toi Ystegårniin talonpoikaista esineistöä myös muualta maasta, joten huoneissa voi nähdä myös Hälsinglandille epätyypillisiä esineitä ja maalauksia. 

Sittemmin talo oli useita vuosia isännättömänä, alkoi rapistua, ja sen kulttuurihistoriallinen arvo tuli uhatuksi. Hudiksvallin yrittäjät yhdessä päättivät pelastaa talon tuleville polville, ostivat ja yhtiöittivät sen. Erityinen säätiö otti vastuun inventoinneista. Perustettiin myös yhdistys nimeltä "Hillstas Vänner". Yhtiö, säätiö ja yhdistys luotsasivat Ystegårnia eteenpäin yhteistyössä Gävleborgin maaherrakonttorin kanssa. Laadittiin suunnitelmia, joihin kuului inventointeja ja rakennusten kunnostusta, puutarhan ja ympäristön hoitoa, ravintolatoimintaa ja paikan avaaminen yleisölle vuoteen 1999 mennessä. Omistuskuvioista tuli kuitenkin suuri ongelma ja ne ovat vaikuttaneet mm. rahoituksen saamiseen. Yksi Hälsinglandin hienoimmista kohteista on jäänyt syrjään kehittämisestä ja uinuu, kunnes taustalla vaikuttavat esteet on selvitetty ja poistettu. 

Byströms


Hälsinglandissa on ainoastaan neljätoista säilynyttä, kaikilta sivuiltaan suljettua umpipihaa rakennuksineen. Åsemi itse asuu yhdessä niistä. Saimme kunnian tutustua hänen yksityiseen hälsingeläistaloonsa, joka on ainutlaatuinen monessa mielessä. Se sijaitsee paikalla, jossa on asuttu jo rautakaudella. Pellon reunassa on muinaishauta, ja harjaantuneimmat havaitsevat vanhoja kulttuurikasveja kulkureitin varresta. Talo on kuulunut Åsemin suvulle pitkään, eikä sitä ole missään vaiheessa jaettu. Vuosikymmenten ja taas vuosikymmenten aikana kertynyttä ja harvinaiseksi käynyttä tavaraa on säilytetty varsinaisen sukumuseon tarpeiksi saakka.  Harva meistä pystyy näyttämään vieraille esivanhempien vaatevarastoja suoraan henkarilta tietäen, kuka niitä on käyttänyt - tai osoittamaan vuoron perään kutakin huonekalua ja mainitsemaan, kenelle suvussa se on alunperin kuulunut. Kun Åsemi koskettaa esineitä, kosketuksessa on tiettyä hellyyttä.  Hänen haaveenaan on kunnostaa talo ja pitää siitä huolta, kuten siitä on ennen pidetty. 

Åsemi on syntynyt Etelä-Afrikassa, opiskellut valtiotieteitä, ja työskentelee tiedottajana ja opettajana. Hän kertoo aikoinaan päättäneensä, ettei koskaan muuttaisi maaseudulle - mutta toisin kävi. Sukutalo ja kotiseutu vetivät vastustamattomasti puoleensa ja nyt hän toimii aktiivisesti mm. kotiseutuyhdistyksessä ja paikallisena matkaoppaana. 

Oppaamme Åsemi Byström

Byströmsin pihassa

     

torstai 23. elokuuta 2012

33. Kuvia ja ajatuksia Hälsinglandista, osa III


Gästgivars



Gästgivars on toinen tuoreista maailmanperintötaloista Hälsinglandissa. Se toimi aikoinaan kestikievarina, ja osa sen rakennuksista on peräisin 1700-luvun puolelta. 

Suurinta huomiota paikassa kiinnitti kaikki, millä se on tuotu yleisön ulottuville. Ulkorakennuksessa oli lapsille leikkipaikka, päätalon yläkerrassa oli meneillään käsityökurssi, yläkerran toisissa huonetiloissa oli kiinnostava rakennusperinteeseen liittyvä näyttely, ja alakerrassa sijaitsi monipuolinen käsityömyymälä, jossa oli tarjolla paikallista tuotantoa aina erityisen Gästgivars-tapetin mallin mukaan tehdystä lahjapaperista lähtien. 


Erik Nordin opastamassa ryhmäämme yläkerran näyttelyssä
Tekniikat olivat tuttuja - näyttelyssä ne esitettiin selkeästi

 Stenegård 



Apteekkari Julius Brun osti Hansin ja Kusensin talot vuonna 1856 ja alkoi rakentaa sitä Stenegårdia, joka nyt on yksi yksi Hälsinglandin suurimmista matkailukohteista. Kesti noin kolmekymmentä vuotta rakentaa kaikki tilan rakennukset. Apteekin ja lääkärin vastaanoton lisäksi Julius Brun kehitti malliksi kelpaavaa maataloutta ja perusti mm. navetan, jossa asusti nelikymmenpäinen lihakarja. Apteekkari perusti myös puutarhan, jossa hän kasvatti lääkekasveja. 

Sisäänpääsy Stenegårdiin on ilmainen ja tarjonta on laajaa ja monipuolista. Infopiste esitteineen sijaitsee samoissa tiloissa käsityöputiikin kanssa. Rakennuksista löytyy lisäksi mm. ravintola, leipomo, kurssitiloja, näyttelytiloja, konserttitiloja, varastoja, kesämajoitusta ja useiden erilaisten yritysten toimitiloja - esimerkiksi sisustusliikkeen, vaatepuodin ja lähiruokamyymälän.  Yksi yrityksistä on rakennusapteekki. Ulkotiloihin on rakennettu konserttilava ja picknick-paikka. Apteekkarin  puutarhasta on kehittynyt perinnekasvien esittelykohde, jossa on paikkansa myös yrttitarhalle ja keittiöpuutarhalle. Perinnekasvit ovat kokeneet renessanssin samalla kun kiinnostus vanhoihin taloihin on kasvanut myös Ruotsissa.  

Hälsingeläistaloja lasten leikkimökkikylänä Stenegårdissa

Erityisesti Stenegårdissa on huomioitu lapsiperheiden viihtyminen ja sitä markkinoidaankin perhekohteena. Leikkialue hälsingeläistyylisine leikkimökkeineen kiehtoo takuulla kaiken ikäisiä. Picknick-korin mukaan ottamista suositeltiin arvatenkin siksi, ettei täältä tee mieli lähteä pois kovin nopeasti. Puutarhassa järjestetään lapsille kasveihin ja kasvamiseen liittyviä oppimisleikkejä - istuttamista ja kylvämistä, kastelemista ja kasvien hoitamista. Miten pienestä siemenestä kasvaa kokonainen kukka? 

Osallistuimme Stenegårdissa Folkfrossa-kansanmusiikkikonserttiin, jossa ehdimme nähdä nuorten viikon mittaisen kansanmusiikkileirin päätöskonsertin. Esitys oli todella upea - on hämmästyttävää, miten paljon uutta taitavat nuoret kansanmuusikot olivat oppineet yhden ainoan viikon aikana. Siinä kuultiin jigiä ja polskaa, ja meidän iloksemme myös suomalaisia lauluja. Nuorten soittamisen riemu paistoi hymyileviltä kasvoilta ja aistittavissa oli myös surua leirin päättymisestä ja huomisesta, jolloin kaikki uudet ystävät kaikkoaisivat takaisin maailmalle, kukin omaan suuntaansa. Opettajat olivat Belgiasta, Englannista, Ruotsista ja - kas - Pohjanmaalta. Konsertin päätteeksi leirin järjestäjä kertoi, että pohjalaisen rahoituksen päättyessä ensi kesän leirin järjestämiseksi etsitään uusia yhteistyökumppaneita.  Meillä oli tiedossa, että Etelä-Pohjanmaalla puolestaan haetaan yhteistyökumppaneita nuorten kansanmusiikkikoulutukseen Ruotsista. Päädyimme juttelemaan asiasta järjestäjän kanssa. Kukaties kansanmusiikkiyhteistyö hälsingeläisten ja pohjalaisten välillä jatkuu myös ensi kesänä?  

32. Kuvia ja ajatuksia Hälsinglandista, osa II



 

Erik-Anders

Yksi seitsemästä uudesta maailmanperintötalosta, Erik-Anders


Vasemmalla päärakennus, oikealla ulkorakennus jossa oli mm. leivintupa
Erik-Andersin kutsuva sisäänkäynti
1827 tällä paikalla oli tiivis viiden rakennuksen muodostama pihapiiri. Siitä on nyt jäljellä enää päärakennus 1810-luvulta sekä 1900-luvun alkupuolella rakennettu iso ulkorakennus, jossa oli alunperin talli, navetta, lato ja leivintupa.  Alunperin päärakennus tehtiin yksikerroksiseksi, mikä oli yleistä. Suuria muutoksia tuli sitten 1800-luvun puolivälissä, jolloin talo korotettiin kaksikerroksiseksi, molempiin asuinkerroksiin tehtiin näyttävät koristemaalaukset, ja ulkoseinät maalattiin keltaisiksi. Tuohon aikaan vain mahtavimmat talot saivat keltaisen värin, kun maaseudulla talonpoikaistalojen yleisin väri oli punamulta.

Miten maanviljelyksestä elinkeinonsa saava henkilö pystyi varustamaan moisen herraskartanon? Sama kysymys tapaa nousta esiin myös Etelä-Pohjanmaalla, kun katsotaan täkäläisen rakennusperinteen hienoimpia esimerkkejä. Hälsinglandissa kaikkein näyttävimmät talonpoikaistalot ovat usein kuuluneet lautamiehille. Myös Erik Andersista tuli lautamies 1840-luvun lopulla, ja sen myötä hänen statuksensa talonpoikaisyhteiskunnassa nousi. Taloa kaunistamalla haluttiin tuoda esiin asemaa ja varallisuutta. 

Mitkä muut syyt mahdollistivat hälsingeläisen talonpoikaisrakentamisen näyttävyyden?  Maakunnassa raha on tullut metsävarallisuudesta, lähinnä sahatavaran myynnistä. Myös esim. pellavan viljelyllä on ollut merkittävä rooli varallisuuden syntymisessä. Entä mitkä olivat syyt vaurauteen ja talonpoikaiskartanoiden syntyyn historiallisella Etelä-Pohjanmaalla, joka vastaa suunnilleen entistä Vaasan lääniä? Meillä metsät poltettiin tervaksi ja viljely tehostui suonraivauksen myötä. Myös esim. laivanrakennuksella ja kaupankäynnillä oli suuri taloudellinen merkitys. Merkille pantiin, että myös aateliskartanot puuttuvat molemmista maakunnista liki kokonaan. Sillä lienee osuutensa kehityskulussa.

Vintinportaiden kaunista marmorointia

Koristemaalausta oviaukon päällä

1840-luvulla Hälsinglandissa vaikutti voimakas uskonnollinen herätys, joka tunnettiin nimellä "Erik-jansarna". Lahkon johtaja Erik Jansson lähti Amerikkaan, jossa hän perusti Illinoisiin yhteisön nimeltä "Bishop Hill". Erik-Andersin perijöistä vanhin poika lähti sinne, ja vanhan isännän kuollessa v. 1874 myös nuorempi pojista oli jo kuollut. Niihin aikoihin talo alkoi menettää loistoaan. Se maalattiin punaiseksi ja koristemaalaukset liisteröitiin tapettikerrosten alle. 

Nyt Erik Andersia on restauroitu ja se on valmisteltu esittelykohteeksi. Ulkorakennuksessa on keittiö ja kahvila, käsityömyyntiä sekä näyttelytila esitteineen. Kun talon nykyinen omistaja Per Forsell silmäilee tuomiani kuvia eteläpohjalaistaloista, hän hämmästyy: "Nämähän ovat hyvin samanlaisia kuin meillä!"   Hän ei suinkaan ole ensimmäinen, joka asiaa ihmettelee. Seuraavaksi hän kääntyy oppaanamme toimivan Erik Nordinin puoleen ja ehdottaa "Ehkä lääninhallitus voisi järjestää meille tutustumismatkan Etelä-Pohjanmaalle?".   Tämä nousee esille matkan aikana useaan otteeseen, ja yhteistyön mahdollisuuksista keskustellaan vilkkaasti.   







tiistai 14. elokuuta 2012

31. Kuvia ja ajatuksia Hälsinglandista, osa I

 

Ol-Anders


Ol-Anders, yksi neljästä pihapiiristä jossa toimii hälsingeläistalojen opastuskeskus

Ol-Anders, talo pihan kolmannella sivulla 


Yksi Ol-Andersin kuisteista

Aina kannattaa matkustaa. Etenkin, kun matkalaisia yhdistää mielenkiinto samoihin asioihin ja tilaisuus pitkiin keskusteluihin matkan aikana tulee hyödynnetyksi. Nyt lähdettiin katsomaan, miten Ruotsissa on toimittu paikallisen rakennusperinteen esiin nostamiseksi. Hälsingeläistalot ehtivät saada UNESCO:n maailmenperintökohteen statuksen juuri ennen reissua, heinäkuun alussa - joten tuomisina oli paljon ajattelemisen arvoista asiaa. 

Maailmanperintökohteen titteli on tullut seitsemälle hälsingeläistalolle. Hälsinglandissa on jäljellä tuhatkunta vanhaa talonpoikaista taloa, joista hakuprosessiin valittiin suurimmat ja edustavimmat, yleisön tavoitettavissa olevat kohteet. Vahvana kriteerinä arvon myöntämisessä ovat olleet näiden talojen sisäinteriöörejä kaunistavat hienot koristemaalaukset. Maalauksia oli päärakennusten lisäksi erityisesti taloissa, jollaisia saatettiin rakentaa pihapiiriin pelkkää juhlakäyttöä varten. Siis "komian tähären".


Ol-Andersin juhlatalon seinämaalauksia
Yksityiskohta seinämaalauksesta


Taiteilijan omakuva

Samalla kun nämä seitsemän pihapiiriä vetävät puoleensa kansainvälistä kiinnostusta, tuovat ne kävijöitä myös muihin yleisölle avoinna oleviin hälsingeläistaloihin kautta maakunnan - kuten kuvien Ol-Andersiin. Kävijämäärät ovat tänä kesänä lähteneet selkeään nousuun ja esittelijöillä on riittänyt kiirettä ryhmien ja yksittäisten vierailijoiden vastaanottamisessa.  

Useimmat yleisölle avoinna olevat hälsingeläistalot on kyltitetty tien varressa sijaitsevin ruskea- valkoisin nähtävyysopastein. Erityisesti neljässä kohteessa, jotka toimivat hälsingeläistalojen opastuskeskuksina, on esillä taloihin liittyvät näyttelyt ja runsaasti esitemateriaalia. Jokaisella kohteella tuntuu olevan oma toimintamallinsa. Ol-Andersissa sijaitsi matkatoimisto, kahvila, käsityömyymälä, minigolf-rata, sekä siirtolaisuuskeskus näyttelyineen. Yrittäjä Gun-Marie Swessar vastaa  
Gun-Marie Swessar
 paikan toiminnasta ja Ol-Andersin opastuksista yrityksensä Culture & Kin kautta. 

Culture & Kin on erikoistunut tekemään sukututkimusta Ruotsista Yhdysvaltoihin lähteneiden siirtolaisten jälkipolville, jotka etsivät juuriaan - ja ruotsalaisille, jotka etsivät Amerikkaan lähteneiden sukulaistensa jälkeläisiä. Sen jälkeen kun sukuselvityksessä on autettu, yhtiö voi ottaa yhteyttä nykyisin eläviin sukulaisiin sekä Ruotsissa että Yhdysvalloissa, järjestää tapaamisia ja organisoida tapaamisiin liittyvän matkaohjelman niin, että siitä jää elämänmittainen muisto.

Vöyrin siirtolaiskeskus oli Gun-Marie Swessarille tuttu entuudestaan, mutta Suomen siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksesta Seinäjoella sekä Maailman raitista Peräseinäjoella täytyy toimittaa hänelle materiaalia. Siirtolaisuusteema on yksi seikka, joka yhdistää hälsingeläisiä ja pohjalaisia. Hälsinglandista lähdettiin joukoittain Amerikkaan erityisesti 1840-luvulla. Meiltä siirtolaisuus Amerikkaan ja Kanadaan alkoi suuremmassa mittakaavassa 1860-luvulla ja jatkui 1900-luvulle saakka. Suomessa prosentuaalisesti suurin määrä Amerikkaan muuttaneista oli pohjalaisia.