Kuka korjaisi tai rakentaisi pohjalaistalon? - yritysverkosto vahvaksi uudella hankkeella

Vaasan yliopisto
Viestintä
31.3.2016

Ensi kesän asuntomessujen oheiskohteeksi tuleva Widgrenin pohjalaistalo Kitinojan perinnekylässä Seinäjoella.
Kuva: Elina Widgren

Pohjalaistaloverkostoon kuuluvien yritysten yhteistyötä kehitetään uudella hankkeella. Vaasan yliopiston Levón-instituutti on saanut POVER Pohjalaistaloverkoston yhteisvoima -hankkeelle rahoituksen Etelä-Pohjanmaan Ely-keskukselta. Hankkeen EU-rahoitus tulee Euroopan maaseuturahastosta kohdistuen Etelä-Pohjanmaan maakuntaan.

– Pohjalaistaloverkosto on ryhmä, johon kuuluu pohjalaistalokulttuurin kehittämisestä kiinnostuneita yrityksiä sekä valittu joukko vanhoja pohjalaistaloja omistajineen. Mukana on myös pohjalaista rakennusperintöä tutkiva Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, kertoo hankkeesta vastaava projektipäällikkö Taina Hautamäki Vaasan yliopistosta.

Hautamäen mukaan vanhojen rakennusten omistajat ovat yhä tietoisempia kulttuuriarvoista ja kiinnostuneita oikeiden korjausmenetelmien ja -materiaalien käyttämisestä. Heidän on kuitenkin varsin vaikea löytää asiantuntevaa korjausrakentamisen neuvontaa ja yrityksiä, jotka vastaavat heidän erityistarpeisiinsa.

– Ongelma on, että alan yritykset ovat pieniä ja niiden on vaikea panostaa tunnettuuteen, saatavuuteen, tuotekehitykseen ja uusiin avauksiin yksinään, sanoo Hautamäki.

Yhteismarkkinointia ja yhteistyötä

POVER-hankkeessa autetaankin mukaan tulevia yrityksiä luomaan olemassa olevista tuotteistaan ja palveluistaan pohjalaistalokulttuurin säilyttämistä ja kehittämistä tukeva kokonaisuus markkinoitavaksi yhdessä.

Hankkeessa kehitetään verkoston yritysten keskinäistä yhteistyötä, verkoston tunnettuutta, saatavuutta, kilpailukykyä ja tehokasta resurssien käyttöä markkinoinnissa.

Tunnettuus ja yhteistyö vahvistuvat muun muassa internet-portaalilla, johon kootaan pohjalaistalokulttuuriin liittyvää tietoa sekä tietoa alan yrityksistä ja osaajista Etelä-Pohjanmaalla niin, että tiedot löytyvät jatkossa yhdestä paikasta.

Luvassa on myös yhteinen esite, lehti-ilmoituksia, radiokampanjaa, messunäkyvyyttä Seinäjoen asuntomessuilla ja etenkin messujen oheiskohteessa Kitinojan perinnekylässä.

– Hankkeen loppupuolella tavoitteena on kehittää Pohjalaistaloverkostolle laadun takeena oleva tavaramerkki, jonka käyttämisen ehdoista sovitaan erikseen, Hautamäki kertoo.

Kysyntää auttaa, että kuluttamisen kulttuuri on muuttumassa. Myös rakennushankkeilta halutaan ekologisia, energiaa ja luontoa säästäviä sekä entistä puhtaampia, turvallisempia ja terveellisempiä ratkaisuja.

Tilaa perinteen säilyttäjille ja sen kehittäjille

Hautamäen mukaan Pohjalaistaloverkoston nykyisten jäsenten lisäksi hankkeeseen voivat osallistua myös muut sellaiset yritykset, joiden tuotanto ja osaaminen palvelevat vanhojen rakennusten asiantuntevaa korjaamista, perinteistä rakentamisen kulttuuria kunnioittavaa uudisrakentamista sekä pohjalaistaloon suunniteltua kalustamista ja sisustamista.

Eikä hanke ole tarkoitettu vain vanhan säilyttäjille, vaan myös pohjalaistalokulttuurin kehittäjille.

– Osallistujat voivat jakautua sekä vanhalle perinteelle jatkumoa hakeviin, että alkuperäisen pohjalta tuotantoa modernisoiviin eteläpohjalaisiin yrityksiin, Hautamäki lupaa.

Hautamäen mukaan verkoston täydentämiseksi tarvitaan lisää yrityksiä ja ammattilaisia. Lista on varsin pitkä.

– Esimerkiksi hirsirakentamiseen erikoistuneet yritykset, luonnonmukaisia eristeitä valmistavat yritykset, erikoistarpeita ymmärtävät LVIS-suunnittelijat, saumapelti-, tiili- ja huopakatteiden asentajat, sekä vuorilautoja ja listoja ynnä muita erityisiä puutuotteita valmistavat sahat ja höyläämöt ovat tarpeen täydentämään verkostokokonaisuutta. Vastaaville mestareille on kysyntää, perinteisen muurauksen taitajia kaivataan, ja hyviä kirvesmiehiä tarvitaan aina. Mukaan tarvitaan myös muotoilijoita, jotka voivat suunnitella pohjalaistaloon sopivia keittiökaapistoja ja muita kalusteita sekä puuseppiä, jotka osaavat toteuttaa suunnitelmat, Hautamäki sanoo.

Lisää tarjontaa halutaan myös pohjalaistalon sisustuksen suunnitteluun. Koristemaalausten tekijät ja käsityöläiset, jotka valmistavat käyttöesineitä kuten lamppuja, mattoja ja huonetekstiilejä, ovat Hautamäen mukaan tärkeä osa pohjalaistalokulttuurin kehittämistä. Myös pohjalaistalon piharakentaminen kaipaa osaavia ammattilaisia.

– Oleellista on, että hankkeeseen osallistuvilla on eteläpohjalaisen rakennusperinteen ja asumisen kulttuurin tuntemusta tai halu perehtyä niihin siten, että niitä voidaan verkostoyhteistyöllä vahvistaa ja kehittää, Hautamäki kuvailee.

Lisätiedot:

Projektipäällikkö Taina Hautamäki, Vaasan yliopiston Seinäjoen toimipiste, puh. 029 449 8256, taina.hautamaki(at)uva.fi

51. Ministereiden kirje Suomen kuntiin lainsäädännön tarjoamista joustomahdollisuuksista ja tapauskohtaisesta harkinnasta / asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä sekä laki rakennuksen energiatodistuksesta

Kitinojan KOTO-projektin päättymisen jälkeen Koskenrannalta-blogi on elänyt hiljaiseloa. Asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin monella tasolla. 

Yhtenä asioiden edistäjänä on toiminut Pohjalainen Rakennusperintö ry / Österbottens Byggnadsvård rf, joka viime keväänä 2015 kävi neuvotteluja kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitasen sekä liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon kanssa. Mukana neuvotteluissa oli myös Ympäristöministeriön virkamies Tuija Mikkonen. Aiheena neuvotteluissa olivat mm. Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä sekä laki rakennuksen energiatodistuksesta. Näiden tulkinnoissa on suurta vaihtelua Suomen kunnissa. Väärät tulkinnat uhkaavat rakennettua kulttuuriperintöä. 

Ympäristöministeriöstä lähti Suomen jokaiseen kuntaan seuraava kirje: 

Kunnanhallitukset
Kuntien tekninen toimi
Kuntien rakennusvalvontaviranomainen

Hyvä vastaanottaja!

Valtioneuvosto hyväksyi 20.3.2014 periaatepäätöksellään Suomen ensimmäisen, vuoteen 2020 tähtäävän valtakunnallisen ympäristöstrategian ja sitä konkretisoiva toimeenpanosuunnitelma valmistui tammikuussa 2015. Strategia kattaa kulttuurimaiseman, rakennetun kulttuuriympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön. 

Strategian mukaan kulttuuriympäristö on huomattava voimavara ja sillä on keskeinen merkitys hyvän elinympäristön luomisessa sekä paikkakuntien ja ihmisten identiteetin vahvistamisessa. Elinkeinoelämälle kulttuuriympäristön monimuotoisuus voi avata uusia menestymisen mahdollisuuksia. 

Kunnat ovat keskeisessä asemassa strategian tavoitteiden toteuttamisessa esimerkiksi maankäytön suunnittelun, rakentamisen ohjauksen, koulutuksen ja kulttuuripalvelujen kautta sekä matkailun ja elinkeinoelämän toiminnan mahdollistajina ja edistäjinä. 

Kunnat voivat kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoin edistää kulttuuriympäristöjen säilymistä. Kuntien toiminnan suunnittelussa voidaan hyödyntää alueen ja paikkakunnan kulttuuriympäristön vahvuuksia hyvinvointia ja näkyvyyttä lisäävinä tekijöinä. Paikkakuntien brändäämisessä voitaisiin kulttuuriympäristöä hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Kuntien merkitys kulttuuriympäristötietoisuuden vahvistamisessa varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa ja vapaassa sivistystyössä sekä museoissa on keskeinen. Kunnat voivat toimillaan myös edistää julkisen hallinnon, kansalaisten ja elinkeinoelämän toimijoiden välistä vuoropuhelua.

Otimme maaliskuussa vastaan Pohjalainen rakennusperintö ry:n edustajia, jotka esittivät huolestuneisuutensa rakennusperinnön säilymisestä. He kiinnittivät huomiota useisiin, eri puolilla Suomea esille tulleisiin keskeisiin kysymyksiin.

Rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisessa on ilmennyt mm. seuraavanlaisia ongelmia: kuntien käytännöt vaihtelevat maankäytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjauksessa. Asemakaava-alueiden ulkopuolella rakennussuojelussa sovellettavan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain käyttö kulöttuurihistoriallisten arvojen turvaamiseksi on toistaiseksi suhteellisen vähäistä. Säädösten tulkinta ns. energiaremonteissa ja muussa korjausrakentamisessa saattaa johtaa rakennusten kulttuurihistoriallisten arvojen häviämiseen, jos lainsäädännön tarjoamia joustomahdollisuuksia ja tapauskohtaista harkintaa ei hyödynnetä. Varovaisella ja arkkitehtonisia arvoja kunnioittavalla korjaamisella ja kunnossapidolla voidaan säilyttää tuleville sukupolville kulttuurihistoriallisesti korvaamattomia rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä. 

Haluammekin tällä kirjeellä kiinnittää eri hallintokuntien huomiota kulttuuriympäristöstrategian tavoitteisiin ja kannustaa kuntia strategian toteuttamiseen yhteisen kulttuuriympäristömme hyväksi sekä huolehtimaan ympäristömme tasapainoisesta kehittämisestä. 

Ystävällisin terveisin

Pia Viitanen                                                Paula Risikko
Kulttuuri- ja asuntoministeri                        Liikenne- ja kuntaministeri

Lisätietoja kulttuuriympäristöstrategiasta ja sen toimeenpanosta on luettavissa verkkosivulta: www.ym.fi/kulttuuriymparistostrategia